Kroonisen haimatulehduksen kirurginen hoito OYKS:ssa 1985-91

Krooninen haimatulehdus on tyypillisimmillään alkoholisoituneiden miesten sairaus, jonka yleisin oire on vatsakipu. Taudin edetessä sen komplikaatioina voi kehittyä sekä endokriininen että eksokriininen haiman vajaatoiminta muiden komplikaatioiden lisäksi. Parantavaa hoitoa krooniseen haimatulehdukseen ei ole, sekä konservatiivisia että kirurgisia hoitovaihtoehtoja kylläkin. OYKS:ssa 1985-91 hoidetuista 80 kroonisesta haimatulehduspotilaasta kolmasosalle tehtiin tähystys- ja leikkaustoimenpiteitä. Kipuoireeseen saatiin aikaan helpotusta suurimmalla osalla potilaista. Toimenpiteisiin ei liittynyt kuolleisuutta.

Heikki Kiviniemi, Jyrki Mäkelä

Nieluajoksen hoitokäytäntö TYKS:ssa

Turun yliopistollisen keskussairaalan

Joanne Orava, Reidar Grènman Olli-Pekka Lehtonen, Jouko Suonpää

HDL-kolesterolin vaikutus suomalaisten sydäninfarktisairastuvuuteen

FINMONICA-tutkimuksen kahdeksan vuoden seurannassa

Erkki Vartiainen, Jaakko Tuomilehto, Veikko Salomaa, Pekka Jousilahti Christian Ehnholm, Pekka Puska

Apolipoproteiini B:n ja E:n perinnöllinen vaihtelu ja seerumin kolesteroli

Apolipoproteiinien E ja B peritty rakenne säätelee suomalaisilla lapsilla ja nuorilla keskeisenä tekijänä seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Suomalaisessa 9-24-vuotiaiden aineistossa nämä pitoisuudet lisääntyivät asteittain sekä apoB:n genotyyppien X1X1, X1X2 ja X2X2 että apoE:n fenotyyppien E3/2, E3/3 ja E4/3 mukaan. Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus oli 24 % pienempi niillä tutkituilla, joilla oli perimäyhdistelmä E3/2+X1X1 kuin niillä, joilla oli E4/3+X2X2 yhdistelmä. Seerumin HDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksissa ei ollut vastaavanlaisia eroja.

Terho Lehtimäki, Kimmo Kontula, Katriina Aalto-Setälä, Kimmo Porkka Christian Ehnholm, Jorma Viikari, Tapio Nikkari

Sukellusonnettomuuksien hoitotulokset

Suomalaisista noin 20 000 sukeltajasta ainakin 15-20 joutuu vuosittain vakavaan onnettomuuteen tai sairastuu painekammiohoitoa vaativaan sukeltajantautiin. Tämä tutkimus perustui viiden vuoden onnettomuusaineistoon. 46 painekammioon elossa saapuneista kukaan ei kuollut, ja ylipainehapella hoidetuista suurin osa parani hyvin. Jälkioireista raportoi vain pieni osa potilaista. Koska hoitovastetta huonontava viive sukelluksen ja ylipainehapen annon välillä on yleensä ollut päiviä eikä tunteja, ensimmäisen hoidon jälkeinen tulos oli riittävä vain puolella sukeltajista.

Seppo A. Sipinen, Juha T. Kuokkanen

Kuumelääkkeiden käyttö lasten kuumeen kotihoidossa

Selvitimme haastattelututkimuksella eri kuumelääkkeiden osuutta lasten kuumeen kotihoidossa. Kuumelääkettä oli annettu 84 %:lle 98 lapsesta, ja heistä suurin osa oli saanut parasetamolia. Yleisin annostelumuoto oli suppo. Käytetyt annokset jakautuivat normaalijakauman mukaisesti Suomessa yleisesti hyväksytyn annossuosituksen (10 mg/kg) molemmin puolin. Yksikään lapsi ei ollut saanut parasetamolia yli 15 mg:aa kiloa kohden. Näyttäisi siltä, että parasetamolin kerta-annossuosituksen yläraja voidaan Suomessakin turvallisesti nostaa 15 mg:aan kilolta.

Antti Koivisto, Kalle Hoppu

Kohdunpoisto Suomessa - Ilmaantuvuus, indikaatiot ja leikkaustavat

Suomessa tehdään vuosittain noin 9 000 kohdunpoistoleikkausta. Kohdunpoiston ilmaantuvuutta, indikaatioita, leikkaustapoja ja leikkauksen vaikutusta kohdun runko-osan syövän ilmaantuvuuteen selvitettiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin ja Syöpärekisterin perusteella. Kohdunpoiston ilmaantuvuus vuosina 1987-89 oli Suomessa korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, ja poistojen määrä näyttää lisääntyneen vähitellen 1970-luvun alusta lähtien. Yleisimmät leikkausindikaatiot olivat myoomat ja endometrioosi, gynekologinen syöpä oli syynä 7 %:iin leikkauksista. 90 % kohdunpoistoista tehtiin laparotomiateitse, ja molemminpuolinen munasarjojen poisto kohdunpoiston yhteydessä oli yhtä yleinen kuin pelkkä kohdun runko-osan poisto. Kun kohdunpoistossa olleiden naisten ikäryhmittäinen osuus otettiin huomioon, lisääntyi kohdunrungon syövän ilmaantuvuus kokonaisuudessaan 26 %, yli 65-vuotiailla jopa yli 30 %.

Riitta Luoto, Jaakko Kaprio, Ilmo Keskimäki, Eeva-Marja Rutanen

Metallikoruista vapautuva nikkeli allergian aiheuttajana

Viime vuosikymmeninä yleistyneen nikkeliallergian tavallisin syy ovat ihoa vasten pidettävät nikkelipitoiset korut, kellonrannekkeet ja muut vastaavat metalliesineet. Erityisesti korvien rei'ityksessä käytettyihin metalleihin liittyy monia herkistymisriskejä, joiden mekanismia ei vielä tunneta. Tanskassa on asetuksella kielletty myymästä ihokosketukseen tulevia metalliesineitä, joista testissä vapautuu nikkeliä yli tietyn rajan. Ruotsissa taas on kielletty nikkelipitoisten korvan rei'itysvälineiden käyttö. Tutkimuksessa mitattiin metallikoruista vapautuvia nikkelimääriä keinohikiliuoksen avulla. Useiden näytteiden nikkelipitoisuus osoittautui suureksi, ja vertailu käytössä olevan pikatestin tuloksiin osoitti, että pikatestauksella saa metalleihin liittyvästä nikkeliallergian riskistä vain suuntaa antavia tietoja.

Lasse Kanerva, Thea Sipiläinen-Malm, Tuula Estlander, Antti Zitting Riitta Jolanki, Kyllikki Tarvainen

Indometasiini-depottabletit ja tavalliset indometasiinikapselit reumasairauksien pitkäaikaishoidossa

Tulehduksellisten reumasairauksien pitkäaikaishoitoon käytettäviä indometasiini-depottabletteja ja tavallisia indometasiinikapseleita verrattiin avoimessa monikeskustutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui 156 potilasta, joista 122 jatkoi koko 6 kuukauden seurannan loppuun. Lääkkeiden tehossa ei ollut merkitseviä eroja. Indometasiini-depottabletteja saaneilla potilailla esiintyi vähemmän keskushermostoperäisiä sivuvaikutuksia. Myös sivuvaikutusten kokonaismäärä oli depottabletteja käyttäneillä potilailla pienempi kuin tavallisia kapseleita käyttäneillä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Reijo Luukkainen, Kalevi Kaarela, Pekka Saloranta, Ann-Christine Bäckström Jukka Martio, Matti Ahonen, Kari Lehtinen, Olli Mutru, Eeva Nykänen Pekka Nykänen, Jyrki Pesonen, Pentti Ruotsalainen, Raili Talonen Raija Voipio, Ariel Gordin

Fluorokinolonien yhteisvaikutukset toisten lääkeaineiden kanssa

Kinolonit voivat kelatoitua 2- ja 3-arvoisten metalli-ionien kanssa ruoansulatuskanavassa; näin syntyneet kompleksit imeytyvät huonosti. Samanaikaisesti otetut antasidit, sukralfaatti ja rautavalmisteet vähentävät kinolonien imeytymistä kliinisesti merkittävässä määrin. Myös maitotuotteet häiritsevät joidenkin kinolonien imeytymistä. Siprofloksasiini ja enoksasiini estävät teofylliinin metaboliaa.

Kari Kivistö, Pasi Lehto, Pertti J. Neuvonen

Synnyttäjien sairaalainfektiot Kanta-Hämeen keskussairaalassa

Kanta-Hämeen keskussairaalassa kartoitettiin synnytysvuodeosaston potilaiden sairastamia sairaalainfektioita. Tulehdukset liittyivät pääosin sektiosynnytyksiin; sektiopotilaiden infektioriski oli lähes kuusinkertainen alateitse synnyttäneiden riskiin verrattuna. Virtsatietulehdusten vähentämiseksi kirjoittajat suosittelevat kestokatetroinnista luopumista.

Outi Palomäki, Marja-Liisa Hirvioja, Henrik Rosendahl

TULES-potilaiden mielenterveysongelmat

Psyykkiset ongelmat ovat TULES-potilailla tavallisia. Fysiatrian poliklinikan potilaita käsittäneessä tutkimuksessa niitä oli lähes kahdella kolmasosalla. Yleisimpiä ne olivat selkäsairailla. Mielenterveysongelmaiset kokivat taloudellisen tilanteensa huonommaksi sekä oireilunsa voimakkaammaksi kuin muut, heidän oireensa olivat myös psykosomaattisia useammin kuin aineiston muilla potilailla.

Heimo Viinamäki, Seppo Tenhonen, Leo Niskanen

Oikaisu

Suomen Lääkärilehden numerossa 35/93 sivuilla 3465-3469 julkaistussa artikkelissa 'FINMONICA-tutkimuksen tuloksia II: Sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoidot 1980-luvulla', Palomäki P ym, oli kaksi painovirhettä. Kuvioissa 3-4 olevat diagnoosikoodit olivat julkaistun tekstin mukaan 411-413, oikeat koodit ovat 411-414, kuten varsinaisessa tekstissä oli mainittu. Kaikissa kuvioissa 1-4 alin ikäluokka oli virheellisesti merkitty < 85 v, sen tulee olla < 65 v, jonka jälkeen kuvion selite tulee ymmärrettäväksi. Toimitus pahoittelee tapahtunutta.

Sydäninfarktin sekundaaripreventio

Sepelvaltimotaudin tunnetut riskitekijät, tupakointi veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöt sekä kohonnut verenpaine ovat keskeisiä sydäninfarktin sekä primaari- että sekundaaripreventiossa. Sepelvaltimotaudin toteamisen yhteydessä tulee tarkistaa ennalta ehkäisevän lääkehoidon tarve. Kohonnut verenpaine hoidetaan riittävän tehokkaalla lääkityksellä, ja poikkeavat seerumin rasva-arvot ovat kolesterolipitoisuutta pienentävän lääkehoidon aihe. Muita lääkkeitä, joilla sepelvaltimotautipotilaan ennustetta voidaan parantaa, ovat nykytiedon mukaan beetasalpaajat ja asetyylisalisyylihappo. ACE-estäjien asema sydäninfarktin sekundaaripreventiossa arvioitaneen viimeaikaisten tutkimustulosten pohjalta uudestaan.1)

Matti Nikkilä

Poistoilmoitusrekisteriin ja FINMONICA-sydäninfarktirekisteriin perustuvien sydäninfarktin ilmaantuvuusarvioiden vertailu

Sairaalassa hoidettujen sydäninfarktikohtausten ilmaantuvuuden kehityssuunnat olivat poistoilmoitusrekisterin ja FINMONICA-sydäninfarktirekisterin perusteella laskettuina varsin yhdenmukaiset. Tutkijat toteavat, että poistoilmoitusrekisteriä voidaan tietyin varauksin käyttää kyseisten sepelvaltimotautitapahtumien epidemiologiseen seurantaan. Kliinisen diagnoosikäytännön mahdollisten muutosten vaikutus poistoilmoitusrekisterin sisältöön olisi arvioitava määrävälein.

Markku Mähönen, Heikki Miettinen, Kalevi Pyörälä, Jaakko Tuomilehto Anu Molarius, Matti Arstila, Esko Kaarsalo, Matti Ketonen Kari Kuulasmaa, Seppo Lehto, Harri Mustaniemi, Matti Niemelä Pertti Palomäki, Veikko Salomaa, Jorma Torppa, Tapio Vuorenmaa

Bentsyylipenisilliini ja tinidatsoli kerta-annosprofylaksiana ennalta suunnittelemattomissa keisarileikkauksissa

Kätilöopiston sairaalassa selvitettiin, voidaanko bentsyylipenisilliinin ja tinidatsolin profylaktisella kerta-annoksella vähentää ennalta suunnittelemattomien keisarileikkausten jälkeisiä tulehduksia niillä potilailla, joilla tulehdusriski on suuri. Tutkimusryhmään kuului 277 potilasta, joille synnytyksen oltua pitkään käynnissä ja lapsiveden mentyä tehtiin keisarileikkaus. Puolet sai antibioottiprofylaksian leikkauksen aikana. Penisilliinin ja tinidatsolin kerta-annosprofylaksia vähensi selvästi keisarileikkauksen jälkeisiä tulehduksia. Suurin tulehdusriskiä lisäävä tekijä oli synnytyksen pitkittyminen ennen leikkausta.

Hannele Savonius, Martti Gummerus

Psykosomaattinen amalgaamioireyhtymä on haaste lääkärille

Psykosomaattisen amalgaamioireyhtymän erottaminen toksisesta amalgaamisairaudesta on haaste lääkärille. Kokeneen psykologin tekemä testaus auttaa usein asian selvittämisessä. Koska psykosomaattisen oireyhtymän syyt ovat suuta syvemmällä, oireisto ei parane paikkojen vaihdolla. Usein tarvitaan psykoterapiaa, ja myös psykoanalyysin sopivuutta olisi syytä harkita.

Erkki Jukarainen

Onko virtsatiekivien hoito Suomessa ajan tasalla?

Kehonulkoisella kivenmurskauksella joko yksinään tai yhdessä tähystysmenetelmien kanssa voidaan hoitaa noin 90 % oireita aiheuttavista virtsatiekivistä. Kuitenkin kolmen kuukauden otos Suomessa hoidetuista virtsatiekivipotilaista vuodelta 1992 osoittaa, että ensi kertaa hoidetuista 166 virtsatiekivestä vain 60,2 %:n hoidossa oli käytetty kivenmurskainta. Virtsanjohdinkivipotilaita hoidettiin kivenmurskaushoidossa suhteessa vieläkin vähemmän. Yksi syy tähän lienevät sairaaloitamme kahlitsevat säästötoimet.

Niilo Hendolin, Ossi Lindell

Sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoidot 1980-luvulla

Samanaikaisesti kuin sairastuvuus ja kuolleisuus sepelvaltimotautiin on keski-ikäisessä väestössämme vähentynyt, on sydäninfarktien ja muiden sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoitoa tarvittu vuosittain yhä enemmän ja entistä iäkkäämmille potilaille. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin mukaan näitä hoitopäiviä kertyi sairaaloissamme 1980-luvun lopulla noin 550 000 vuosittain. Eniten lisääntyivät yli 74-vuotiaiden naisten hoidot. Eliniän piteneminen ja suurten ikäluokkien tulo riski-ikään lisäävät lähivuosikymmeninä edelleen sepelvaltimotaudin aiheuttamaa sairaaloiden kuormitusta.

Pertti Palomäki, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Veikko Salomaa Markku Mähönen, Jorma Torppa, Harri Mustaniemi, Jaakko Tuomilehto Kalevi Pyörälä

Paikallisen rintasyövän hoidon valinta

Paikallisten eli rintaan rajoittuneiden rintasyöpien osuus kaikista rintasyövistä on kasvanut varhaisemman toteamisen vuoksi 10 vuodessa 55 %:sta 70 %:iin, ja potilaiden ennuste on hyvä. TAYS:ssa paikallisista rintasyövistä leikataan säästävästi yli 70 %. Leikkauksen jälkeen annetuista liitännäishoidoista on hyötyä osalle potilaista, mutta niiden antaminen kaikille ei ole perusteltua. Ennustetekijöiden avulla voidaan määrittää korkean uusimisriskin potilaat, joille liitäntähoitoa tulisi tarjota. TAYS:ssa on laadittu nk. biologinen aggressiivisuusluokitus, joka kasvaimen koon ja histologian ohella auttaa paikallisen rintasyövän hoidon valinnassa.

Kaija Holli, Jorma Isola, Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Rauni Saaristo