Aikuisten epiglottiitti tänään

Äkillinen kurkunkannen tulehdus on viime vuosikymmenenä yleistynyt aikuisilla, ja taudin kuva on samalla muuttunut septisestä yleistaudista lievemmäksi, paikallisen selluliitin suuntaan. Taudin tyypillisin oire on nielemiskipu, ja aikuispotilaan nielemiskivun syy onkin yleensä aina selvitettävä kurkunpään peilitutkimuksella. Muina oireina saattaa ilmetä kuumetta, harvemmin hengenahdistusta. Epiglottiitin antibioottihoidoksi suositellaan ensisijaisesti kefuroksiimia. Potilaat kuuluvat aina sairaalahoitoon. Huolellinen seuranta on välttämätöntä sekä sairaalaan kuljetuksen että hoidon aikana. Hengitys turvataan tarvittaessa endotrakeaalisella intubaatiolla. Trakeotomiaa tarvitaan harvoin.

Juhani Nuutinen, Tommi Torkkeli, Pirkko Ruoppi, Aarno Kari

Leipomotyöntekijöiden ylähengitystieoireet

Leipomoiden jauhopöly voi aiheuttaa ammattitaudiksi luokiteltavaa allergista nuhaa. Oulun läänissä tehtiin 1990 kyselytutkimus voimakkaassa leipomopölyssä työskentelevien leipomotyöntekijöiden ylähengitystieoireista. Työhön liittyvää vuotavaa nuhaa esiintyi 29 %:lla ja nenän tukkoisuutta 20 %:lla työntekijöistä. Työssä aivastelua oli ollut 40 %:lla ja yskää 26 %:lla. Oireet riippuivat työssäoloajasta; vuotava nuha ja aivastelu olivat yleisempiä alle 10 vuotta leipomossa olleilla, nenän tukkoisuus, yskä ja hengenahdistus taas yli 10 vuotta työskennelleillä. Tupakoivilla todettiin enemmän yskää, hengenahdistusta ja vuotavaa nuhaa kuin tupakoimattomilla. Tulokset korostavat työhygienian ja varhaisen diagnoosin merkitystä leipomotyöntekijöiden allergisen astman ehkäisyssä.

Teija Launonen, Kari Reijula, Tapio Pirilä, Matti Hannuksela

Suomalaisten ravinnon muutokset vuodesta 1982 vuoteen 1992 FINRAVINTO-tutkimuksen tulokset

Suomalaisten ravinto on muuttunut viime vuosikymmeninä huomattavasti. Kansanterveyslaitos on seurannut muutosta vuosina 1982 ja 1992 toteutetuilla työikäisen väestön ravinnonkäyttötutkimuksilla. Suurin muutos on tapahtunut rasvansaannissa, jonka osuus energiasta on pienentynyt 38 %:sta 34 %:iin. Muutos on ollut ensisijaisesti tyydyttyneen rasvan saannin pienenemisen ansiota. Rasvan tilalle on tullut enemmän hiilihydraatteja ja alkoholia. Useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden pitoisuus ravinnossa on suurentunut. Alueelliset erot ravinnon koostumuksessa ovat varsin pienet.

Pirjo Pietinen, Päivi Kleemola, Satu Männistö, Liisa Valsta Mikko Virtanen

Lääkäreiden tupakastavieroitus nikotiinilaastarilla

Nikotiinilaastarin tullessa Suomen markkinoille tarjottiin tupakoiville lääkäreille mahdollisuutta osallistua tupakastavieroitustutkimukseen, jossa vieroituksen apukeinona käytettiin nikotiinilaastaria. Tutkimukseen ilmoittautui 293 lääkäriä, joista 234 aloitti laastarihoidon. Heistä kolme kuukautta myöhemmin oli 41,5 % edelleen tupakoimatta. Lopettamisessa epäonnistumista ennustivat voimakkaaseen riippuvuuteen viittaavat tekijät: ensimmäisen savukkeen polttaminen puolen tunnin sisällä heräämisestä ja tupakointi myös vuoteessa. Tupakanhimo väheni melko nopeasti laastarihoidon aikana. Laastarista johtuvaa paikallista ihoärsytystä esiintyi odotetusti: koko hoitojakson ajan laastaria käyttäneistä 4 % raportoi vaikeasta ihon punoituksesta. 20 tutkittavaa keskeytti laastarihoidon iho-oireiden takia; heistä tosin suurin osa oli tupakoimatta kolmen kuukauden kohdalla. Hoitotulokset tukevat aikaisemmin raportoituja tutkimuksia, joissa on osoitettu nikotiinilaastarin hyödyllisyys tupakastavieroituksen apukeinona.

Klas Winell, Heikki J. Korhonen, Esa Virtala

Altistuskoe jauhoastman diagnostiikassa

Joka neljäs Suomessa todettu työperäinen astma on jauhojen, viljojen tai rehujen aiheuttama. Uloshengityksen huippuvirtausarvojen seurannasta on tullut keskeinen tutkimus astman diagnostiikassa, mutta monissa sairaaloissa tehdään edelleen myös altistuskokeita jauhopölyillä. Astman ammattitautidiagnostiikka on hankalaa, ja pölyaltistus saattaa osoittaa todellisen aiheuttajan. TAYS:n keuhkosairauksien klinikassa on vertailtu jauhoaltistuskokeen tuloksia ihopisto-, RAST- ja metakoliinikokeiden tuloksiin.

Antero Muittari, Seppo Saarelainen, Eero Iivonen, Kirsi Laasonen Paula Kuusisto

Äitikuolleisuus Suomessa vuosina 1970-89

Suomen äitikuolleisuus on laskenut 42 %, kun 1970- ja 1980-lukua verrataan toisiinsa. 1980-luvun alkupuoliskolla äitiyskuolleisuus oli kansainvälisesti erittäin matala: 100 000:ta synnytystä kohti kuoli 3,10 äitiä. 1980-luvun jälkipuoliskolla kuolleisuus kuitenkin nousi alkupuoliskoon verrattuna kaksinkertaiseksi eli 6,46:een kuolemaan 100 000:ta synnytystä kohti. Tärkein yksittäinen kuolinsyy koko tutkimusaikana oli keuhkoembolia (25 %) joko veritulpan tai lapsivesiembolian muodossa, toiseksi tärkein oli verenvuoto (23 %). Pre-eklampsiaan liittyvät kuolemat ovat melkein hävinneet. Optimaalisella hoidolla äitikuolleisuutta saatettaisiin kuitenkin pystyä entisestään alentamaan.

Risto Erkkola

Mikä auttaa tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa? Potilaiden näkemys asiasta

Sitä, millainen hoito psykiatrisen potilaan mielestä on hyödyllistä, ei juuri ole selvitetty - näkökulma on yleensä ollut terapeutin. Erityisen vähän tiedetään niiden potilaiden mielipiteistä, jotka eivät ole hakeutuneet hoitoon omasta tahdostaan. Erilaisia hoito- ja kuntoutusmuotoja koskevia mielipiteitä kysyttiin Niuvanniemen sairaalan potilailta, joista lähes kaikki ovat hoidossa tahdostaan riippumatta. Tulokset antavat viitteitä siitä, että vaikeimpienkin psykiatristen potilaiden hoitomyöntyvyyttä voitaisiin parantaa ottamalla potilaat entistä paremmin mukaan hoidon suunnitteluun.

Heikki Vartiainen, Osmo Vuorio, Panu Hakola

Kroonisen haimatulehduksen kirurginen hoito OYKS:ssa 1985-91

Krooninen haimatulehdus on tyypillisimmillään alkoholisoituneiden miesten sairaus, jonka yleisin oire on vatsakipu. Taudin edetessä sen komplikaatioina voi kehittyä sekä endokriininen että eksokriininen haiman vajaatoiminta muiden komplikaatioiden lisäksi. Parantavaa hoitoa krooniseen haimatulehdukseen ei ole, sekä konservatiivisia että kirurgisia hoitovaihtoehtoja kylläkin. OYKS:ssa 1985-91 hoidetuista 80 kroonisesta haimatulehduspotilaasta kolmasosalle tehtiin tähystys- ja leikkaustoimenpiteitä. Kipuoireeseen saatiin aikaan helpotusta suurimmalla osalla potilaista. Toimenpiteisiin ei liittynyt kuolleisuutta.

Heikki Kiviniemi, Jyrki Mäkelä

Nieluajoksen hoitokäytäntö TYKS:ssa

Turun yliopistollisen keskussairaalan

Joanne Orava, Reidar Grènman Olli-Pekka Lehtonen, Jouko Suonpää

HDL-kolesterolin vaikutus suomalaisten sydäninfarktisairastuvuuteen

FINMONICA-tutkimuksen kahdeksan vuoden seurannassa

Erkki Vartiainen, Jaakko Tuomilehto, Veikko Salomaa, Pekka Jousilahti Christian Ehnholm, Pekka Puska

Apolipoproteiini B:n ja E:n perinnöllinen vaihtelu ja seerumin kolesteroli

Apolipoproteiinien E ja B peritty rakenne säätelee suomalaisilla lapsilla ja nuorilla keskeisenä tekijänä seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Suomalaisessa 9-24-vuotiaiden aineistossa nämä pitoisuudet lisääntyivät asteittain sekä apoB:n genotyyppien X1X1, X1X2 ja X2X2 että apoE:n fenotyyppien E3/2, E3/3 ja E4/3 mukaan. Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus oli 24 % pienempi niillä tutkituilla, joilla oli perimäyhdistelmä E3/2+X1X1 kuin niillä, joilla oli E4/3+X2X2 yhdistelmä. Seerumin HDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksissa ei ollut vastaavanlaisia eroja.

Terho Lehtimäki, Kimmo Kontula, Katriina Aalto-Setälä, Kimmo Porkka Christian Ehnholm, Jorma Viikari, Tapio Nikkari

Sukellusonnettomuuksien hoitotulokset

Suomalaisista noin 20 000 sukeltajasta ainakin 15-20 joutuu vuosittain vakavaan onnettomuuteen tai sairastuu painekammiohoitoa vaativaan sukeltajantautiin. Tämä tutkimus perustui viiden vuoden onnettomuusaineistoon. 46 painekammioon elossa saapuneista kukaan ei kuollut, ja ylipainehapella hoidetuista suurin osa parani hyvin. Jälkioireista raportoi vain pieni osa potilaista. Koska hoitovastetta huonontava viive sukelluksen ja ylipainehapen annon välillä on yleensä ollut päiviä eikä tunteja, ensimmäisen hoidon jälkeinen tulos oli riittävä vain puolella sukeltajista.

Seppo A. Sipinen, Juha T. Kuokkanen

Kuumelääkkeiden käyttö lasten kuumeen kotihoidossa

Selvitimme haastattelututkimuksella eri kuumelääkkeiden osuutta lasten kuumeen kotihoidossa. Kuumelääkettä oli annettu 84 %:lle 98 lapsesta, ja heistä suurin osa oli saanut parasetamolia. Yleisin annostelumuoto oli suppo. Käytetyt annokset jakautuivat normaalijakauman mukaisesti Suomessa yleisesti hyväksytyn annossuosituksen (10 mg/kg) molemmin puolin. Yksikään lapsi ei ollut saanut parasetamolia yli 15 mg:aa kiloa kohden. Näyttäisi siltä, että parasetamolin kerta-annossuosituksen yläraja voidaan Suomessakin turvallisesti nostaa 15 mg:aan kilolta.

Antti Koivisto, Kalle Hoppu

Kohdunpoisto Suomessa - Ilmaantuvuus, indikaatiot ja leikkaustavat

Suomessa tehdään vuosittain noin 9 000 kohdunpoistoleikkausta. Kohdunpoiston ilmaantuvuutta, indikaatioita, leikkaustapoja ja leikkauksen vaikutusta kohdun runko-osan syövän ilmaantuvuuteen selvitettiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin ja Syöpärekisterin perusteella. Kohdunpoiston ilmaantuvuus vuosina 1987-89 oli Suomessa korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, ja poistojen määrä näyttää lisääntyneen vähitellen 1970-luvun alusta lähtien. Yleisimmät leikkausindikaatiot olivat myoomat ja endometrioosi, gynekologinen syöpä oli syynä 7 %:iin leikkauksista. 90 % kohdunpoistoista tehtiin laparotomiateitse, ja molemminpuolinen munasarjojen poisto kohdunpoiston yhteydessä oli yhtä yleinen kuin pelkkä kohdun runko-osan poisto. Kun kohdunpoistossa olleiden naisten ikäryhmittäinen osuus otettiin huomioon, lisääntyi kohdunrungon syövän ilmaantuvuus kokonaisuudessaan 26 %, yli 65-vuotiailla jopa yli 30 %.

Riitta Luoto, Jaakko Kaprio, Ilmo Keskimäki, Eeva-Marja Rutanen

Metallikoruista vapautuva nikkeli allergian aiheuttajana

Viime vuosikymmeninä yleistyneen nikkeliallergian tavallisin syy ovat ihoa vasten pidettävät nikkelipitoiset korut, kellonrannekkeet ja muut vastaavat metalliesineet. Erityisesti korvien rei'ityksessä käytettyihin metalleihin liittyy monia herkistymisriskejä, joiden mekanismia ei vielä tunneta. Tanskassa on asetuksella kielletty myymästä ihokosketukseen tulevia metalliesineitä, joista testissä vapautuu nikkeliä yli tietyn rajan. Ruotsissa taas on kielletty nikkelipitoisten korvan rei'itysvälineiden käyttö. Tutkimuksessa mitattiin metallikoruista vapautuvia nikkelimääriä keinohikiliuoksen avulla. Useiden näytteiden nikkelipitoisuus osoittautui suureksi, ja vertailu käytössä olevan pikatestin tuloksiin osoitti, että pikatestauksella saa metalleihin liittyvästä nikkeliallergian riskistä vain suuntaa antavia tietoja.

Lasse Kanerva, Thea Sipiläinen-Malm, Tuula Estlander, Antti Zitting Riitta Jolanki, Kyllikki Tarvainen

Indometasiini-depottabletit ja tavalliset indometasiinikapselit reumasairauksien pitkäaikaishoidossa

Tulehduksellisten reumasairauksien pitkäaikaishoitoon käytettäviä indometasiini-depottabletteja ja tavallisia indometasiinikapseleita verrattiin avoimessa monikeskustutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui 156 potilasta, joista 122 jatkoi koko 6 kuukauden seurannan loppuun. Lääkkeiden tehossa ei ollut merkitseviä eroja. Indometasiini-depottabletteja saaneilla potilailla esiintyi vähemmän keskushermostoperäisiä sivuvaikutuksia. Myös sivuvaikutusten kokonaismäärä oli depottabletteja käyttäneillä potilailla pienempi kuin tavallisia kapseleita käyttäneillä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Reijo Luukkainen, Kalevi Kaarela, Pekka Saloranta, Ann-Christine Bäckström Jukka Martio, Matti Ahonen, Kari Lehtinen, Olli Mutru, Eeva Nykänen Pekka Nykänen, Jyrki Pesonen, Pentti Ruotsalainen, Raili Talonen Raija Voipio, Ariel Gordin

Fluorokinolonien yhteisvaikutukset toisten lääkeaineiden kanssa

Kinolonit voivat kelatoitua 2- ja 3-arvoisten metalli-ionien kanssa ruoansulatuskanavassa; näin syntyneet kompleksit imeytyvät huonosti. Samanaikaisesti otetut antasidit, sukralfaatti ja rautavalmisteet vähentävät kinolonien imeytymistä kliinisesti merkittävässä määrin. Myös maitotuotteet häiritsevät joidenkin kinolonien imeytymistä. Siprofloksasiini ja enoksasiini estävät teofylliinin metaboliaa.

Kari Kivistö, Pasi Lehto, Pertti J. Neuvonen

Synnyttäjien sairaalainfektiot Kanta-Hämeen keskussairaalassa

Kanta-Hämeen keskussairaalassa kartoitettiin synnytysvuodeosaston potilaiden sairastamia sairaalainfektioita. Tulehdukset liittyivät pääosin sektiosynnytyksiin; sektiopotilaiden infektioriski oli lähes kuusinkertainen alateitse synnyttäneiden riskiin verrattuna. Virtsatietulehdusten vähentämiseksi kirjoittajat suosittelevat kestokatetroinnista luopumista.

Outi Palomäki, Marja-Liisa Hirvioja, Henrik Rosendahl

TULES-potilaiden mielenterveysongelmat

Psyykkiset ongelmat ovat TULES-potilailla tavallisia. Fysiatrian poliklinikan potilaita käsittäneessä tutkimuksessa niitä oli lähes kahdella kolmasosalla. Yleisimpiä ne olivat selkäsairailla. Mielenterveysongelmaiset kokivat taloudellisen tilanteensa huonommaksi sekä oireilunsa voimakkaammaksi kuin muut, heidän oireensa olivat myös psykosomaattisia useammin kuin aineiston muilla potilailla.

Heimo Viinamäki, Seppo Tenhonen, Leo Niskanen

Oikaisu

Suomen Lääkärilehden numerossa 35/93 sivuilla 3465-3469 julkaistussa artikkelissa 'FINMONICA-tutkimuksen tuloksia II: Sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoidot 1980-luvulla', Palomäki P ym, oli kaksi painovirhettä. Kuvioissa 3-4 olevat diagnoosikoodit olivat julkaistun tekstin mukaan 411-413, oikeat koodit ovat 411-414, kuten varsinaisessa tekstissä oli mainittu. Kaikissa kuvioissa 1-4 alin ikäluokka oli virheellisesti merkitty < 85 v, sen tulee olla < 65 v, jonka jälkeen kuvion selite tulee ymmärrettäväksi. Toimitus pahoittelee tapahtunutta.