Lapsen vaikean sairauden tai vammaisuuden vaikutus perheen toimintamalleihin
Lapsen vakavan sairastumisen tai vaikeasti sairaan lapsen syntymän aiheuttamia reaktioita ja perheen selviytymistä niistä selvitettiin haastattelemalla 89 perhettä, jolla oli diabetesta sairastava, liikuntavammainen tai kehitysvammainen lapsi. Perheen toimivuutta tarkasteltiin ekokulttuurisen teorian lähtökohdista. Vaikka kaksi kolmasosaa äideistä ja puolet isistä kertoi, että alkuvaiheeseen liittyi runsaasti voimakkaita tunnekokemuksia, suurin osa oli löytänyt kohtuullisen sopeutumismallin. Perheen selviytyminen oli helpompaa silloin, kun äidillä oli hyvä itseluottamus. Lähes puolet vanhemmista ajatteli, että perhekeskeisyys oli lisääntynyt ja perhe-elämä oli tullut säännöllisemmäksi. Vaikeavammaisten lasten perheissä arkipäivän lisääntynyt työmäärä rasitti perhettä, mutta suurin osa vanhemmista oli sitä mieltä, että lapsen sairaus tai vammaisuus ei ollut muuttanut heidän harrastuksiaan eikä ystävyyssuhteitaan kovin paljon. Perheenjäsenten henkilökohtainen tasapaino ja aikaisemmin hankittujen ja opittujen selviytymiskeinojen määrä ja laatu näyttävät huomattavasti ratkaisevan, miten perheet selvittävät lapsen sairauden tai vammaisuuden aiheuttamat kriisit ja löytävät hallittavissa olevan tasapainon.
